Olen monesti aiempien vaalien aikana päivitellyt vaalikoneiden tekemisten vaikeutta, ja sitä millaisia osumia minä ehdokkaista saan. Parhaiten yhteensopivien ehdokkaiden puolueetkin ovat vaihdelleet laidasta laitaan, ja joskus olleet jotain aivan muuta kuin olisin olettanut. Enkä kyllä muista koskaan oikeasti äänestäneeni minulle "parasta" ehdokasta.
Voin myös tunnustaa äänestäneeni monen eri puolueen ehdokkaita, koska oikeastaan olen aina lopulta antanut ääneni henkilölle, en niinkään puolueelle johon hän on kuulunut.
Nyt kun olen viime viikkojen aikana itse vastannut useisiin eri vaalikoneisiin (YLE, HS, IS, Kaleva, Raahen Seutu), voin paremmin ymmärtää mistä se hajonta on johtunut, sillä niiden täyttäminen oli ihan älyttömän vaikeaa!!
Avaanpa tätä hieman.
Kaikissa vaalikoneissa on väittämiä, joihin vastataan olemalla samaa tai eri mieltä. Osassa asteikko oli 5-portainen, osassa 0-100%. Ja aivan selkeäähän se on periaatteessa, kun ehdokkaiden vastauksia sitten verrataan koneen tekijän vastaaviin vastauksiin.
PERIAATTEESSA.
Todellisuus ainakin minun kohdallani oli kuitenkin se, ettei moniinkaan kysymyksiin ole yksiselitteistä vastausta! Ei niitä väittämiä voi irrottaa asiayhteydestä, eikä sellaisia päätöksiä valtuustossakaan tehdä ilman perusteellisia selvityksiä.
Esimerkiksi, HS:n vaalikoneessa oli väittämä "Kuntani nykyinen kouluverkko tulee säilyttää sellaisenaan, vaikka se aiheuttaisi kustannuksia kuntalaisille."
No, minä vastasin olevani osittain samaa mieltä, sillä koulut nyt sattuvat olemaan erityisen lähellä sydäntäni ja olen muutenkin itse aineenopettajaksi valmistumassa. Mutta, ei minulla oikeasti ole tässä vaiheessa ehdokkaana, joka ei ole nykyisessä valtuustossa, tarpeeksi tietoa esim. Raahen asukaskehityksen ennusteista, nykyisten koulujen oppilasmääristä suhteessa niiden kapasiteettiin tai nykyisten koulujen kunnosta, jotta voisin täysin rehellisesti vastata tuohon edellä mainittuun väittämään.
Jos siis käytte täyttämässä vaalikoneita, ettekä saa minun kanssani suurimpia yhteensopivuuksia, niin kannattaa käydä lukemassa kysymysten yhteyteen kirjattuja lisäselvityksiä, minä kirjoitin niitä lähes joka kohtaan.
Osaan väittämistä en osannut ottaa kantaa.
Osa niistä oli sellaisia, minkä aihapiirit ovat minulle vielä outoja, eikä niitä saanut nopealla tiedonhaulla selvitettyä. Osa niistä oli kuitenkin sellaisia, mihin en halunnut ottaa kantaa, ja se johtui useimmiten siitä, etten ole vielä muodostanut omaa (varsinkaan julkista) kantaani asiasta.
Ja kylläpä siellä oli joukossa väitteitä, jotka eivät liittyneet yhtään mitenkään kunnalliseen päätöksentekoon.
keskiviikko 29. maaliskuuta 2017
maanantai 13. maaliskuuta 2017
Mitä minä haluan kertoa itsestäni, ja miten kertoa se 200 tai 1000 merkillä?
Kirjoitin eilen esittelyjä itsestäni useampaan eri paikkaan. Valtakunnallisella Keskustan huolenpitoa.fi-sivustolla minun piti kertoa kuka minä olen, ja tilaa tekstille oli ainoastaan 200 merkin verran. Olipa se haaste!
"Minä olen tytär, sisko ja sukulainen. Olen perheeni neljästä lapsesta kolmas, ensimmäinen tytär. Olen siis sekä pikkusisko että isosisko. Nykyään olen myös vaimo, miniä ja käly."
Minun täytyi siis miettiä, mitkä asiat minusta voisivat kiinnostaa äänestäjiä, ja erityisesti niitä, jotka eivät ennestään tiedä minusta mitään.
Näin voisin kuvailla pelkästään perhesuhteitani, ja merkkejä kului 176. Mikään näistä ei kuitenkaan varsinaisesti määritä sitä, miksi olisin hyvä ehdokas, joten mikään näistä ei päässyt 200 merkin kiintiööni.
Ajattelin, että koska ihmiset yleensä ensitaapamisella selvittävät, mitä toinen tekee elämässään, työkseen tai muuten, minun pitää kertoa mitä minä opiskelen.
"Minä opiskelen Oulun yliopistossa filosofian maisteriksi pääaineenani matematiikka, ja sivuaineina kemia ja fysiikka. Olen suorittanut opettajan pedagogiset opinnot, ja tarkoitukseni on valmistua mahdollisimman pian."
Kohtuullisen selkeää, mutta ikävä kyllä tähänkin selontekoon olisi mennyt 15 merkkiä yli sallitun rajan, joten ydinsisältö täytyi tiivistää huomattavasti lyhyempään muotoon.
Seuraavaksi mieleeni tuli luottamustoimista kertominen, sillä niistä yleensä kerrotaan vaalien alla, ja kyllähän ne tietysti kuvaavat ihmisen/ehdokkaan yhteiskunnallista aktiivisuutta.
Aloin kaivelemaan muistini sopukoita peruskouluajoista asti, sillä sieltä alkaa minun luottamustoimihistoriani. Vuosiluvut ja nimitykset aloittivat mukavan pikku piirileikin päässäni. Enhän minä edes muista varmasti niitä kaikkia! En ole ikivä viitsinyt listata niitä täydellisesti edes ansioluettelooni, sillä en ole halunnut venyttää sen mittaa.
Tiivistetysti niitä ovat oppilaskuntatoiminta, lippukunnan hallituspestit ja seurakunnan luottamustoimet. Näistä ajattelin tärkeimpiä olevan tämänhetkiset pestit, mutta jätin partiopestin kirjaamatta. Partiolaisuus on kuitenkin niin suuri osa minua, että se täytyi mainita, mutta sen jälkeen minulla oli käytössä enää 36 merkkiä kuvaamaan kaikkea sitä muuta, mitä minä olen.
Näin minä kirjoitin:
Tuleva matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja.
Kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen, sekä seurakunnan nuorisotyön ja lähetystyön vastuuryhmien jäsen.
Partiolainen.
Käsityöihminen.
Luontorakas.
Siinä on 20 sanalla ja 191 merkillä yritetty kuvailla minua, sitä kuka on Aino, eikä se riitä mitenkään, hyvä että edes raapaisee pintaa! Minä voisin kirjoittaa vaikka kirjan siitä kuka minä olen, ja siitä tulisi melkoinen romaani ilman että kertoisin yhtään varsinaista tarinaa elämästäni, kuvailisin vain itseäni. Elämäntarinani olisikin sitten jo eepos, ilman sankaritarta tietenkin, sillä minä olen ihan tavallinen ihminen - ihminen jolla sattuu olemaan tapana kertoa asioista hyvin monisanaisesti. Ja siksi tämä olikin niin valtavan vaikeaa.
Ehdokassivuni pääset näkemään alla olevasta linkistä.
http://huolenpitoa.fi/Suomeksi/Kuntavaalit-17/Ehdokkaat/Raahe/Merikanto-Aino/646115
Raahen Keskustan nettisivuille ja 25.3. Raahelaisen välissä jaettavaan vaalilehteen tulevaan esittelyyn sainkin sitten käyttää jopa 1000 merkkiä, mutta nopeasti kuluivat nekin merkit. Lopputuloksen pääset lukemaan alla olevasta linkistä.
http://raahenkeskusta.fi/ehdokkaat/merikanto-aino
"Minä olen tytär, sisko ja sukulainen. Olen perheeni neljästä lapsesta kolmas, ensimmäinen tytär. Olen siis sekä pikkusisko että isosisko. Nykyään olen myös vaimo, miniä ja käly."
Minun täytyi siis miettiä, mitkä asiat minusta voisivat kiinnostaa äänestäjiä, ja erityisesti niitä, jotka eivät ennestään tiedä minusta mitään.
Näin voisin kuvailla pelkästään perhesuhteitani, ja merkkejä kului 176. Mikään näistä ei kuitenkaan varsinaisesti määritä sitä, miksi olisin hyvä ehdokas, joten mikään näistä ei päässyt 200 merkin kiintiööni.
Ajattelin, että koska ihmiset yleensä ensitaapamisella selvittävät, mitä toinen tekee elämässään, työkseen tai muuten, minun pitää kertoa mitä minä opiskelen.
"Minä opiskelen Oulun yliopistossa filosofian maisteriksi pääaineenani matematiikka, ja sivuaineina kemia ja fysiikka. Olen suorittanut opettajan pedagogiset opinnot, ja tarkoitukseni on valmistua mahdollisimman pian."
Kohtuullisen selkeää, mutta ikävä kyllä tähänkin selontekoon olisi mennyt 15 merkkiä yli sallitun rajan, joten ydinsisältö täytyi tiivistää huomattavasti lyhyempään muotoon.
Seuraavaksi mieleeni tuli luottamustoimista kertominen, sillä niistä yleensä kerrotaan vaalien alla, ja kyllähän ne tietysti kuvaavat ihmisen/ehdokkaan yhteiskunnallista aktiivisuutta.
Aloin kaivelemaan muistini sopukoita peruskouluajoista asti, sillä sieltä alkaa minun luottamustoimihistoriani. Vuosiluvut ja nimitykset aloittivat mukavan pikku piirileikin päässäni. Enhän minä edes muista varmasti niitä kaikkia! En ole ikivä viitsinyt listata niitä täydellisesti edes ansioluettelooni, sillä en ole halunnut venyttää sen mittaa.
Tiivistetysti niitä ovat oppilaskuntatoiminta, lippukunnan hallituspestit ja seurakunnan luottamustoimet. Näistä ajattelin tärkeimpiä olevan tämänhetkiset pestit, mutta jätin partiopestin kirjaamatta. Partiolaisuus on kuitenkin niin suuri osa minua, että se täytyi mainita, mutta sen jälkeen minulla oli käytössä enää 36 merkkiä kuvaamaan kaikkea sitä muuta, mitä minä olen.
Näin minä kirjoitin:
Tuleva matematiikan, fysiikan ja kemian opettaja.
Kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen, sekä seurakunnan nuorisotyön ja lähetystyön vastuuryhmien jäsen.
Partiolainen.
Käsityöihminen.
Luontorakas.
Siinä on 20 sanalla ja 191 merkillä yritetty kuvailla minua, sitä kuka on Aino, eikä se riitä mitenkään, hyvä että edes raapaisee pintaa! Minä voisin kirjoittaa vaikka kirjan siitä kuka minä olen, ja siitä tulisi melkoinen romaani ilman että kertoisin yhtään varsinaista tarinaa elämästäni, kuvailisin vain itseäni. Elämäntarinani olisikin sitten jo eepos, ilman sankaritarta tietenkin, sillä minä olen ihan tavallinen ihminen - ihminen jolla sattuu olemaan tapana kertoa asioista hyvin monisanaisesti. Ja siksi tämä olikin niin valtavan vaikeaa.
Ehdokassivuni pääset näkemään alla olevasta linkistä.
http://huolenpitoa.fi/Suomeksi/Kuntavaalit-17/Ehdokkaat/Raahe/Merikanto-Aino/646115
Raahen Keskustan nettisivuille ja 25.3. Raahelaisen välissä jaettavaan vaalilehteen tulevaan esittelyyn sainkin sitten käyttää jopa 1000 merkkiä, mutta nopeasti kuluivat nekin merkit. Lopputuloksen pääset lukemaan alla olevasta linkistä.
http://raahenkeskusta.fi/ehdokkaat/merikanto-aino
maanantai 6. maaliskuuta 2017
Taisteluvoitto Ylen vaalikoneesta!
Kun vaalikoneen täyttämisen aloittaa klo 19 ja vastaukset lähettää klo 23.30, niin voi mielestäni sanoa tehneensä töitä sen eteen! En minä vastauksiani sentään olisi yli neljää tuntia pohtinut, mutta kun vaalikone kaatui noin 15 sekunnin välein ja oli aina jonkin aikaa lukossa, niin siihen todellakin kului noin kauan. Mikko kysyi minulta joskus yhdeksän aikaan vettä hakiessani, että joko olen valmis, mutta minä olin silloin odottamassa kohdan 1/39 tallentamista. Ihan muutaman kerran vain meinasi epätoivo iskeä, ja mietin, että kuinkahan monella ehdokkaalla vastaaminen on jäänyt kesken tai kokonaan tekemättä..
Ei tietenkään ikinä kannattaisi jättää tällaisia hommia viimeiseen iltaan. Minä kuitenkin sain tiedon vaalikoneen sulkeutumisesta vasta keskiviikkona, torstai kului Kirkkonummelta saapuneiden sukulaisten kanssa, ja perjantaina flunssa kaatoikin minut jo sängyn pohjalle. Nyt on kuitenkin ensimmäiseen vaalikoneeseen vastattu ja todellinen voittajaolo. Huomenna ehkä lisää vaalikoneiden täyttöä jos hermot kestää :)
keskiviikko 1. maaliskuuta 2017
Minua kuvataan - apua!
Vaalityöni alkoi tänään vaalikuvan ottamisella.
Muiden jännittäessä suomalaisten pärjäämistä Lahden MM-kisojen 15 kilometrin maastohiihdossa, minä yritin kesyttää luonnonkiharat hiukseni edustuskuntoon. Räntäsade ja puuskittainen tuuli matkalla kuvauspaikalle eivät varsinaisesti parantaneet tilannetta, mutta onneksi itse kuvauksesta vastasi sentään ammattilainen. Iso kiitos Jäljen Jättiläisen Jaakko Myllylle, jonka kanssa kuvaus sujui pienestä jännityksestä huolimatta rennosti, ja oli nopeasti ohi. Ehdin sopivasti kotiin näkemään Iivo Niskasen maaliintulon ja keittämään mitalikahvit :)
Saapa nähdä miten sitä kestää nähdä omaa pärstäänsä erinäisissä julkaisuissa nyt ennen vaaleja. Itsekriittisyys on toisinaan hyvin harmillista, ja toivon aina ettei se kohdallani lipsahda turhamaisuuden puolelle. Minä en vain kerta kaikkiaan tykkää olla kuvattavana, ja olen joskus tullut siihen tulokseen, että olen liian eloisa pysäytettäväksi valokuviin. Nyt se pakollinen kuva on kuitenkin otettu, ja voin keskittyä muihin asioihin, esimerkiksi vaalikoneen täyttämiseen.
Muiden jännittäessä suomalaisten pärjäämistä Lahden MM-kisojen 15 kilometrin maastohiihdossa, minä yritin kesyttää luonnonkiharat hiukseni edustuskuntoon. Räntäsade ja puuskittainen tuuli matkalla kuvauspaikalle eivät varsinaisesti parantaneet tilannetta, mutta onneksi itse kuvauksesta vastasi sentään ammattilainen. Iso kiitos Jäljen Jättiläisen Jaakko Myllylle, jonka kanssa kuvaus sujui pienestä jännityksestä huolimatta rennosti, ja oli nopeasti ohi. Ehdin sopivasti kotiin näkemään Iivo Niskasen maaliintulon ja keittämään mitalikahvit :)
Saapa nähdä miten sitä kestää nähdä omaa pärstäänsä erinäisissä julkaisuissa nyt ennen vaaleja. Itsekriittisyys on toisinaan hyvin harmillista, ja toivon aina ettei se kohdallani lipsahda turhamaisuuden puolelle. Minä en vain kerta kaikkiaan tykkää olla kuvattavana, ja olen joskus tullut siihen tulokseen, että olen liian eloisa pysäytettäväksi valokuviin. Nyt se pakollinen kuva on kuitenkin otettu, ja voin keskittyä muihin asioihin, esimerkiksi vaalikoneen täyttämiseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)